Maailma on täynnä hienoja ulkotiloja.
Englantilaisia puutarhoja, italialaisia patioita, pohjoisamerikkalaisia ulkokeittiöitä, japanilaista rauhaa, skandinaavista arkkitehtuuria.
On helppo rakastua paikkaan, jossa viettää vain hetken. Lomamatkalla maailma näyttää usein parhaat puolensa. Iltapäivän valo osuu kivijulkisivuihin juuri oikeasta kulmasta, lämpö viipyy ilmassa vielä auringon laskettua ja ihmiset kokoontuvat luontevasti ulos, ikään kuin ulkotila olisi aina ollut kodin tärkein huone.
Silloin syntyy helposti ajatus, jonka moni meistä tunnistaa: tällaisen tunnelman haluaisin myös kotiin. Usein kotiin palaakin muutakin kuin matkalaukku. Mukana tulee valokuvia, muistiinpanoja ja pieniä oivalluksia. Ehkä ajatus pergolasta, jonka alla nautittiin pitkä illallinen. Ehkä italialainen patio, jossa kiviseinät varastoivat päivän lämmön. Tai pohjoisamerikkalainen ulkokeittiö, joka tuntui olevan yhtä aikaa keittiö, ruokailutila ja olohuone.
Niistä voi inspiroitua. Mutta niitä ei voi kopioida sellaisenaan.
Inspiraatiota voi löytää kaikkialta.
Inspiraatio on yksi suunnittelun tärkeimmistä lähtökohdista. Ilman sitä moni hyvä ajatus jäisi koskaan syntymättä. Silti inspiraatio ja kopioiminen ovat kaksi täysin eri asiaa. Ehkä juuri siinä piilee yksi hyvän suunnittelun vaikeimmista mutta samalla tärkeimmistä tehtävistä. Parhaat ideat eivät synny siitä, että joku ratkaisu siirretään sellaisenaan paikasta toiseen.Ne syntyvät siitä, että ymmärretään, miksi jokin ratkaisu toimii juuri siellä, missä se on syntynyt.
Rakennettu ympäristö kertoo aina jotain paikastaan. Se kertoo ilmastosta, vuodenajoista, kulttuurista ja ennen kaikkea siitä, miten ihmiset elävät arkeaan. Italialainen patio ei ole onnistunut vain siksi, että se on kaunis. Se on sellainen kuin on, koska se on vuosisatojen aikana muotoutunut vastaamaan paikalliseen ilmastoon ja elämäntapaan. Sama pätee englantilaisiin puutarhoihin, japanilaisiin pihoihin tai pohjoisamerikkalaisiin ulkotiloihin. Niiden estetiikka on seurausta paljon syvemmästä asiasta kuin pelkästä muotoilusta. Siksi maailman parhaat ideat eivät oikeastaan ole tuotteita. Ne ovat vastauksia kysymyksiin, joita joku toinen on joutunut ratkaisemaan. Kun ajatus tuodaan Suomeen, kysymykset muuttuvat.
Pohjoismainen elämäntapa on enemmän kuin ilmasto.
Suomalainen piha ei ole englantilainen puutarha. Eikä suomalainen talvi ole Välimeren ilmasto. Meidän vuodenaikamme ovat toisenlaiset. Valo käyttäytyy eri tavalla. Talvi ei ole vain maisema vaan voima, joka vaikuttaa rakenteisiin, materiaaleihin ja siihen, miten ulkotilaa voidaan käyttää. Syksy ei tarkoita muutamaa sateista viikkoa vaan kuukausia kosteutta, pimeyttä ja lämpötilojen vaihtelua. Kevät taas on jotakin, mitä odotetaan ehkä enemmän kuin missään muualla Euroopassa. Mutta vielä ilmastoakin enemmän suunnitteluun vaikuttaa tapa jolla elämme.
Pohjoisessa koti ei ole vain paikka, jossa käydään nukkumassa. Se on paikka jossa viihdytään. Vietämme paljon aikaa kotona, kutsumme ystäviä kylään, syömme pitkiä illallisia kesäisin ulkona ja etsimme syksyllä valoa ja suojaa.. Hyvä ulkotila ei ole meille näyttämö. Se on osa arkea. Siksi hyvä suunnittelu alkaa harvoin tuotteesta. Se alkaa ihmisestä. Siitä, millaisia hetkiä hän toivoo elämäänsä. Haluaisiko hän juoda aamukahvinsa ulkona jo huhtikuussa? Toivooko hän voivansa istua terassilla vielä lokakuun iltoina, vaikka sade ropisee kattoon? Onko tärkeintä rauhallinen paikka lukea kirjaa vai suuri pöytä, jonka ääreen koko perhe mahtuu syömään? Vasta kun nämä kysymykset on esitetty, voidaan alkaa puhua rakenteista, materiaaleista tai tuotteista.
Harkitut kokonaisuudet syntyvät valinnoista.
Meillä InWayOutissa tämä ajatus on ohjannut kaikkea tekemistämme alusta asti. Siksi InWayOut ei etsi maailmalta tuotteita vain siksi, että ne ovat uusia tai näyttäviä. Me etsimme ideoita ja ajatuksia niiden taustalla. Mikä tässä ratkaisussa on niin hyvää, että se kannattaa tuoda Suomeen? Ja vielä tärkeämpää: Mitä sille täytyy tehdä, jotta se palvelisi pohjoismaista elämäntapaa yhtä hyvin kuin alkuperäinen ratkaisu palveli omaansa? Joskus vastaus löytyy rakenteesta. Joskus materiaaleista. Joskus mittasuhteista. Ja joskus ratkaisu on niin vahvasti sidoksissa omaan ympäristöönsä, ettei sitä kannata harkita Suomeen lainkaan. Se ei ole epäonnistuminen. Päinvastoin. Se on merkki siitä, että suunnittelussa on pysähdytty ymmärtämään eikä vain jäljittelemään. Ehkä juuri tästä syystä pohjoismainen muotoilu on saanut maailmalla niin vahvan aseman. Sen vahvuus ei ole näyttävyydessä vaan harkinnassa. Se ei pyri lisäämään asioita vaan poistamaan kaiken tarpeettoman, kunnes jäljelle jää vain se, mikä todella palvelee käyttäjäänsä.
Samaa ajattelua haluamme tuoda myös ulkotiloihin. Lasiterassi, pergola, ulkokeittiö tai piharakennus eivät ole meille irrallisia tuotteita. Ne ovat välineitä rakentaa paikka, joka tuntuu luontevalta juuri siinä ympäristössä, johon se tulee. Parhaimmillaan lopputulos näyttää niin luonnolliselta, ettei sitä juuri huomaa. Se vain tuntuu oikealta. Ehkä juuri siinä onkin onnistuneen suunnittelun tunnusmerkki.
Hyvä ratkaisu ei kiinnitä huomiota itseensä.
Se antaa tilaa elämälle.
Ja ehkä siksi uskomme, että maailman parhaat ideat eivät sellaisenaan kuulu Suomeen.
Niitä ei tarvitse kopioida.
Ne täytyy ymmärtää.
Vasta sen jälkeen niistä voi rakentaa jotakin, joka tuntuu siltä kuin se olisi aina kuulunut juuri tänne.